Karin Alvtegen: Häpeä

Pari kuukautta siten kävin aikohin kirjastossa ja lainasin pinon dekkareita, joita olen sen jälkeen aina vain lainannut uudestaan... Se onnistuu onneksi netissä ellei kirjaa ole varattu!

Pidän Anna Janssonista ja yritin aloittaa Kalpeat ja kuolleet, Maria Wern-dekkaria. Ei vaan onnannut. Rupes vaan ärsyttään mies, joka katosi päissään hienosta ravintolasta, joten jäätiin sivulle 37!

Sen sijaan tartuin Karin Alvtegenin Häpeään. Mikä aarre kirjastosta. En ole vielä hirveästi lukenut, mutta tämä vie joka tapauksessa mennessään palaten ja tullen! Tuskin maltan odottaa miten käy ylipainoisen Maj-Brittin tai miten Monikan ja Thomasin suhteen käy. Sain sellaisen kuvan, että Monika kuolee. Hui miten kauheaa ja olen vasta sivulla 109. Ei oikein ole aikaa kuin ennen nukkumaan menoa lukea... paitsi sitten joululomalla!

Edit 31.12.2008
Tämän vuoden puolella sain tämän vielä luettua! Mikä saavutus..
Dekkareita tai mitä tahansa kirjoja lukiessa luo oman juonen, luulee asioiden tapahtuvan omalla tavallaan. Tässä kirjassa mikään ei mennyt, kuten olin ajatellut!

Kirjan alussa Monika tapaa Thomasin. Monika on jo nelikymppinen lääkäri, joka on tähän asti vain saanut mielestään vain tuhoa aikaan. Isä jätti perheen hänen ollessa pieni ja veli kuoli kotibileissä sattunessa tulipalossa. Monika unohti sammuttaa saunan... Thomas tuntuu kuitenkin niin hyvältä, liian hyvältä ollakseen totta.

Monika lähtee pari päivää kestävälle johtajuuskurssille vieraaseen kaupunkiin. Kaikki ihmiset ovat entuudesta tuntemattomia, mutta joihin väkiselläkin vähän tutustuu. Viimeinen päivä meinaa venyä, mutta Monikan on pakko päästä takaisin kotiin käymään äidin kanssa rituaaliksi muodostuneena tapana veljensä haudalla. Äiti on täsmällinen ja ajoissa täytyy olla!

Monika vaihtaa kyytiä Mattiaksen kanssa, jotta pääsee aikaisemmin kotiin. Kotona ollessaan Åsa, joka toimi kuskina hänelle menomatkalla ja tulomatkalla Mattiakselle soittaa onnettomuudesta. Mattias on kuollut heidän ajaessa hirvikolarin. Monika ei voi uskoa tätä todeksi, hän on tehnyt sen taas! Hän on taas aiheuttanut jonkun kuoleman!

Monika päättää auttaa Mattiaksen perhettä, hänenhän syy Mattiaksen kuolema oli. Jos hän ei olisi vaihtanut kyytiä hän makaisi nyt arkussa. Mattiaksen perheellä on hurjat velat Pernillan, Mattiaksen vaimon kuntoutuksesta. Pernillan kanssa suremaan jää pieni lapsi.

Maj-Britt katsoo ikkunan takaa vastapäätä asuvaa Pernillaa ja hänen lastaan. Hän tietää, että mies on kuollut onnettomuudessa, mutta hän haluaisi selvittää kuka on tuo nainen, joka käy toistuvasti leskiperheen luona.

Maj-Britt on oman kotinsa vakina, sillä sairaalloisen lihavana hän ei pysty liikkumaan. Hänellä käy avustaja, joka kutsuu myöhemmin myös lääkärin katsomaan Maj-Brittin selkää. Lääkäri on sattumalta avustajan äidin tuttu, tuo sama nainen, joka vierailee naapuripihassa...

Maj-Britt saa kirjeitä vanhalta ystävältään Vanjalta, joka on ollut vankilassa jo 16 vuotta. Miten Vanja voi tietää Maj-Brittin heikosta kunnosta? Miksi Monika jätti Thomasin ja otti virkavapaata töistä?

Häpeä oli pelottavan hyvä. Kummallisesti kaikki kirjan henkilöt punoutuivat toisiinsa kiinni. Häpeä käsittelee pelkoa ja ahdistusta, toinen on vankina talossaan omien muistojensa kanssa, toinen nappailee lääkkeitä syyllisyyden tuskissaan.