Tekstit
Läheinen on koskettava ja totuuteen perustuva romaani avioliitosta alkoholismin keskellä.
Marisa uskoo löytäneensä elämänsä miehen. Mies on ravintola-alalla ja kymmenisen vuotta Marisaa nuorempi. Silti Marisa ei halua luovuttaa, tässä on hänen miehensä!
Marisa ja Rickard menevät naimisiin ja pian Marisa onkin raskaana. Yhden lapsen lisäksi perheessä onkin toinen lapsi ja isä, jota ei paljoa näy kotona. Isän mukana yöllä tulee viinan haju ja valheet.
Rickard osaa manipuloida taitavasti ja huijaa vaimoaan jatkuvasti. Aluksi Marisa ei näe alkoholismia, mutta kun kuvaan astuu Madam Kokaiini alkaa kaikki olla selvää. Itse Rickard ei myönnä ongelmaansa vaan valehtelee lisää minkä kerkää ja yrittää paikata huonoja välejään suurella tavaramäärällä.
Pian lapsia tulee lisää ja ongelmat sen kun pahenevat. Rickard käy terapiassa ja hoitolaitoksessa, mutta mikään ei muutu ennen kuin hän itse hoksaa tarvitsevansa hoitoa. Hän hakeutuu toiseen laitokseen ja Marisa jää hoitamaan lapsia samalla hakien avioeroa miehestään.
Katerina Janouch kuvaa hyvin raa'asti elämää alkoholistin kanssa. Tätä lukiessa vain miettii miksei nainen ole jo aiemmin lähtenyt liitosta ja jättänyt miestä keskenään alkoholismin kanssa. Se on se läheisriippuvuus mikä pitää paikallaan ilmeisesti. Sitä vain jämähtää tottumuksesta paikalleen ja syyttää itseään miehen ongelmista.
2 kommenttia:
Olen lukenut tämän kirjan joskus aikoja sitten. Oli ihan pakko luntata omat ajatukseni siitä. Muistan, että tämä kirja herätti minussa ristiriitaisia tunteita.
Minua häiritsi tiettyjen piirteiden voimakas korostaminen mm. läheisriippuvuudeksi leimaaminen ja jok'ikisen asian peilaaminen sitä kautta.
Läheisriippuvuudella kirjoittaja myös perustelee lähes jokaisen tekemänsä asian, mikä voisi varmasti olla ihan realististakin, mutta näkökulman suppea rajaaminen ärsyttää minua. Tosin hän kirjoittaa niin kuin olisi tajunnut – tai hyväksynyt - tämän kaiken (läheisriippuvuuden) vasta myöhemmin.
Toinen asia, joka ärsyttää on juomisen ja alkoholi(smi)n käsittely. Kirjoittaja korostaa minun makuuni liian voimakkaasti viinan irrallisuutta kokonaisuudesta.
Hänen tekstistään saa ajoittain kuvan, että alkoholi on itsenäinen, älyllinen yksikkö kokonaisuudessa.
En tiedä, onko kirjoittajan tarkoitus vain nimenomaan korostaa alkoholin mahtia ja voimaa suhteessa alkoholistiin ja hänen voimattomuuteen, mutta minun kohdalla tuollainen jonkin elottoman tuotteen inhimillistäminen ei toimi.
"Hänen tekstistään saa ajoittain kuvan, että alkoholi on itsenäinen, älyllinen yksikkö kokonaisuudessa."
Oma kokemukseni alkoholismista tukee nimenomaan tätä. Alkoholismi on itsenäinen yksikkö kokonaisuudessa, jotakin, joka muuttaa koko ympäristön käytöstä.
Kaikki se on lisäksi jotakin, joka ymmärretään vasta, kun tilanteesta on tavalla tai toisella päässyt ulos.
Lähetä kommentti